Huomenna on siis Eipin muutto edessä. Lähdemme siis Nurmijärvelle viemään äidin kanssa viemään Eipiä, vaikka en Eipistä millään haluaisi luopua. Mutta muuta vaihtoehtoa ei ole. En vain enää jaksa kuunnella sitä tappelua. Hermot vain ei enää kestä. Ceelalla on taas haavoja korvissa, kun ovat tapelleet.
Tänään siis vietiän vielä aikaa Eipin kanssa, niin kauan kuin voin. Joten en tässä nyt enempää kirjoittele, vaan lähden eipin luokse.
Taisin jo edellispostauksessa mainita, että meille kotiutuu huomenna uusi naaraskani koeajalle, jospa Hän ja Ceela tulisivat toimeen. Mutta pahoin pelkään... Ei voi tietää ;D
Voi harmi :(
VastaaPoistanii onha se aina harmi lähettää rakas kani uuteen paikkaan :(
Poista