perjantai 19. syyskuuta 2014

#49 Ajatuksia + kuulumisia

Viime viikolla joudun ottamaan ajatuksen esiin: Siis olin jo sitä mieltä, että Eipin paikka ei olisi meillä, koska eivät tule Ceelan kanssa millään toimeen ja paljon oli ilmennyt puremista minua kohtaan varsinkin valjaita pujottaessa pään läpi. Laitoimme jopa Maijalle, Eipin kasvattajalle viestiä, että josko hän voisi harkita ottavansa Eipin takaisin. Mutta toisin kävi. Saimme vastaukseksi Maijalta, että mitä jos Eipi on totutettu liian aikasin Ceelaan ja eihän Eipi ole täällä meillä asustanut kuin kuukauden päivät yms. Ja onneksi näin. Koska jälkikäteen ajattelin, että Eipi on kyllä todella ihana luonteeltaan puremista lukuun ottamatta ja tänään leikattuani Eipin kynnet ensimmäistä kertaa, ajattelin, että kyllä siitä vielä hyvä tulee. Kynsien leikkaaminen sujui paremmin kuin hyvin, se oli suorastaan helppoa, toisinkuin esimerkiksi Ceelan kanssa. Pureminen saadaan ihan varmasti pois, kun Eipi vain saa luottamuksen minuun, ja huomaa, että ei se valjaiden laitto niin kamalaa hommaa ole. Kaiken lisäksi Eipiltä löytyy todella paljon potentaalia ja taitoa estehyppyyn! Jos puremista ei olisi niin Eipi olisi melkein täydellinen! Mutta olisihan se kiva, jos Ceela ja Eipi tulisivat vielä toimeen keskenään. Ensisijaisestihan tarkoitus oli Ceelalle saada kaveri Nipsun nukuttua pois. Mutta kyllä päässäni pyöri ajatus myös estekanista. Mutta sillehän ei sitten mitään voi, jos Ceela ja Eipi eivät koskaan tule toimeen toistensa kanssa.

Mutta nyt sitten kuulumisiin.
Ylhäällähän nyt tuli jo joitain asioita mainittua, mutta on täälä paljon muutakin tapahtunut. Tai sitten ei... Ollaan vaan ulkoiltu päivästä toiseen ja Epin kanssa hypitty esteitä. On se kyllä hienoa nähdä, miten Eipi kehittyy estehypyssä. Koko ajan vain suora loikitaan nopeammin ja nopeammin ja korkeutta ollaan lisätty vähitellen. Neljä estettä putkeen ilman pudotuksia on tämän hetkinen saavutus. Korkeus on ollut suunnilleen noin 30-60 cm luokkaa. Pari kertaa Eipi on jo karannutkin, toisen kerran valjaista ja toisen kerran ulkohäkin oven avattuani pujahtanut ulos. Ja sitten alkoikin kanin "metsästys", joka osoittautui yllättävän hankalaksi. 
Ceelankin kynnet tänään leikkasin, joka on kyllä todella vaikeaa, mutta niin siitä vaan selvittiin kärsivällisyydellä ja tarmokkuudella. 



















4 kommenttia:

  1. Mukavaa että vastauksestani oli hieman apua ja piti tosiaan vielä teille vinkata tämä:
    http://www.petsie.fi/forums/7301-kanien-totuttaminen-toisiinsa
    eli keskustelua kanien totuttamisesta toisiinsa, kanit voi totuttaa niin monella eri tapaa toisiinsa. Mulla parhaiten toiminut, että kanit laittanut samaan boksiin ja antanut olla siellä. Tietysti niin että valvovan silmän alla koko ajan ja myös antanut ulkoilla aina välillä, vuorotellen. Pahimmat vihamiehet mulla oli neljän paivan tiiviin totutuksen jälkeen parhaat kaverit. Tämän jälkeen ei näitä kaneja tarvinnut enää totuttaa toisiinsa, vaikka tietysti hieman harmitti pitää niinkin pitkää pienessä tilassa.
    Nyt kuitenkin ensisijaisesti tärkeintä on, että saat Eipiin luottamuksen, estehyppy, ulkona kahdestaan oleminen ja vastaavat ovat todella hyviä yhteisen siteen luomista edistävää toimintaa. :)

    VastaaPoista
  2. Mä en ole koskaan tota boksiin laittamista ymmärtänyt. Eikö ne sitten tappele ja satuta toisiaan sielä? :o

    VastaaPoista
  3. Ihanat puput sulla! Sun kanit on todella söpöjä♥Käyppä kattoo munkin blogi.
    www.luppaunelmia.blogspot.fi

    VastaaPoista

Liitythän lukijaksi ja mukavat kommentit AINA tervetulleita!